Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2010 / 07


(1)Pääkirjoitus
(2)Luonto koettelee Halsuaa
(3)Öiset ilmiöt kummastuttavat kylillä
(4)Jälkikäteen julkaistu ennuste EM-kisoihin
(5)Neljäs supermies Halsualta
(6)Miehemme Maailmalla ja ilmassa
(7)Tiekiista päätökseen
(8)Elokuvat palaavat kylään
(9)Surmanajaja osa 7
(9) Surmanajaja osa 7
Luettu 884 kertaa



Aavikolla tuulee. Tauno tekee jälleen hiekkakakkuja, joista syö kolme suurimpaan nälkäänsä ja piilottaa loput, jotta jää jotain pahan päivän varallekin. Aggregaatista on jälleen bensa loppu. Kauniit ja rohkeat jää jälleen kerran näkemättä. Tosin televisio on ollut rikki jo viimeiset kolme vuotta ja toimiessaankaan sieltä ei näkynyt muuta kuin Bagdadin uutiset.

Raimo ja Antero ovat lähdössä ostoksille. Äiti huutaa perään käskien tuomaan pyykkipoikia ja hota-pulveria sekä Taunolle uuden hiekkalapion, sillä hän on syönyt vanhasta jo puolet.

- Tuokaa rautainen jos löytyy, niin ei tarvi joka viikko ostaa uutta.

Pojat valjastavat pikku-aasin ja lähtevät kohti kaupunkia. Autokin heillä olisi, mutta kun ei ole bensaa. Vaivalloisesti eläin tarpoo upottavassa hietikossa suhteettoman suuret kärryt perässään.
Äiti lähtee keitaalle pesemään pyykkiä. Tauno joutuu jälleen kerran paimentamaan lampaita. Hän on erittäin pettynyt lampaisiin, sillä ne eivät syö ollenkaan hiekkakakkuja, vaikka hän tekisi kuinka hienoja ja maukkaita tahansa. Sokea lammas pyörii ympyrää ja törmäilee tämän tästä kaktuksiin päästäen veret seisauttavan ulvonnan aivan kuin susi.

- Onkohan tuo susi lampaiden vaatteissa, miettii Tauno.

Mistä lienee nelivuotiaan päähän moinen ajatus tullut. Mutta sokea lammas on hänen paras ystävänsä ja hän pitää siitä myöskin siksi, että tämä maistaa aina välillä hänen tekemiään hiekkakakkuja. Aivan yksin ei Taunon tarvitse olla paimenessa, sillä hänellä on myös sekarotuinen paimenkoira Lars. Tämä ei tosin välitä itse paimentamisesta mitään, vaan keskittyy viettämään siestaa suurimman osan päivästä.

Naapurin rabbi saapuu keitaalle jossa äiti pesee pyykkiä. Mikään oikea rabbi hän ei ole, vaan kiihkeä äärioikeistolainen joka peittää todellisen "minänsä" tuohon asuun. Itse asiassa hänet on etsintäkuulutettu sotarikoksistaan Kosovossa ja täällä hän piilottelee tekaistun henkilöllisyyden turvin Haagin sotilastuomioistuimeen joutumiselta.

- Hyvää päivää armon rouva, hän tokaisee ja kaivaa minikokoisen vesipiipun taskustaan.

- Saisiko olla pienet henkoset noin pyykkäyksen lomassa?

Rabbi on jo useamman kerran yrittänyt liehitellä tätä naista kuitenkaan siinä onnistumatta, vaan sitkeästi hän jatkaa yrittämistä. Samalla Raimo ja Antero palaavat ostosreissultaan. He pysähtyvät keitaalle tuoden uusimman sanomalehden, jonka ovat reissultaan löytäneet. Tämäkin aviisi oli jo pari viikkoa vanha, mutta liki täydellisessä uutispimennossa eläville se ei nyt ole niin tuiki tärkeää, minkä päivän lehteä sitä lukee. Lehden keskiaukeamalla on juttu suomalaisesta surmanajajasta, joka suunnittelee valloittavansa Venäjän varsin kotikutoisen armeijansa voimin. Rabbin silmiin syttyi ääretön palo, kun hän näkee tuon otsikon. Sormet ja varpaat syyhyten hän odotti lukuvuoroaan. Mielikuvitus tosin laukkasi sitäkin villimmin, kun hän kuvitteli itsensä marsalkan asussa johtamassa paraatimarssia Venäjän läpi. Verta, kauhua, propagandaa, suolenpätkiä. Sitä kaikkea mitä hän ihannoi, olisi nyt tarjolla, mikäli hän pääsisi värväytymään tuon hullun suomalaisen eliittijoukkoihin.

Samaan aikaan Tauno oli tulossa lampaiden kanssa laitumelta. Raimo huusi Taunolle:

- Tauno! Päästä se koira irti.

Sokea lammas törmäsi taatelipalmuun ja päästi taasen valtaisan ulvonnan. Tauno ei ottanut Raimon komentoa kuuleviin korviinsa, vaan alkoi vaatia tuliaisia ostosreissulta. Raimo näytti uutuuttaan kiiltävää rautaista hiekkalapiota ja sanoi:

- Tauno! minä sanon nyt viimeisen kerran, päästä se koira irti! No nythän se kusee!