Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2010 / 06


(1)Pääkirjoitus
(2)Erityinen lahjakkuus löytyi Halsualta
(3)Halsuan onnistunut juhannus
(4)Juhannuspallot potkittu
(5)Upouusi leikkikenttä avattu
(6)Surmanajajan uusin osa
(6) Surmanajajan uusin osa
Luettu 921 kertaa



Tarinamme älykölle kolahti postilaatikkoon kirje, joka oli varustettu valtion leimoin. Kutsu kertausharjoituksiin. Se oli suuri ihme, sillä eihän hän ollut vielä käynyt edes armeijaa. Tästä suivaantuneena miekkonen tarrasi kiinni puhelimen kampeen ja otti puhelun pääesikuntaan tiedustellakseen mistä moinen johtuu.

- Suomen armeijan pääesikunta, puhelimessa alokas Naaponen.

- Ole kuka hyvänsä, mutta nyt yhdistät minut suurimmalle virkamiehelle joka sieltä löytyy! Vaikka sitte isse presidentille tai Norjan kuninkaalle.

Alokas meni hieman hämilleen, mutta sai kun saikin yhdistettyä puhelun majuri Kaakkolalle. Hiukan kohmeloinen majuri oli juuri naukkaamassa loivennusryyppyä, kun puhelin pärähti soimaan.

- No kuka ihme sielä heti näin aamusta häiritsee, ei saa ees päivän ensimmäistä ryyppyä rauhassa ottaa, manasi armeijan herra itsekseen.

- Majuri Kaakkola, hän vastasi kuitenkin kohteliaasti puhelimeen, tosin ääni hiukan vavisten.

Samantien luurin toisesta päästä alkoi tulla tekstiä sellaisena ryöppynä, että majuri laski luurin pöydälle ja kaatoi itselleen toisen ryypyn.

- Kyllä, kyllä, joo-oo, aivan hän kerkesi välillä sanomaan, kun tarinamme kiihtyneessä mielentilassa oleva sankari suolsi tekstiä tulemaan.

Suurimman tunteenpurkauksen laantuessa sankarimme malttoi kuitenkin hetken kuunnella ja majuri vakuutti tarkistavansa asian, sekä korjaavan pikimmiten moisen erehdyksen.

- Kiitoksia soitosta. Loppu, totesi majuri puhelimeen ja kaatoi pullon lopun, eli puolikkaan suoraan kurkustaan alas. Tämän jälkeen hän otti puhelun päivystävälle alokkaalle ja ilmoitti pitävänsä loppupäivän vapaata.

Tarinamme sankari oli kuitenkin edelleen tuohtuneessa mielentilassa. Hän ei ymmärtänyt eikä suvainnut valtiovallalta moista huolimattomuutta taikka välinpitämättömyyttä. Vaan sitten hänelle välähti kerrassaan kuningasajatus mieleen.

- Minä perustan oman armeijan. Minä perustan oman armeijan omalle takapihalle. Käykööt vain muut sitä typerää yleistä armeijaa. Itseni nimitän suoraan marsalkaksi. Ralli päälle! Letkuperseet puihin ja vanhat puhelinlangat käyttöön. Niistä teemme oivat liikenneyhteydet tykistön ja tulenjohdon välille. Lähikylän tehtaalta haemma tykinpiiput ja rattaat porrasvirmasta. Puimurista teen panssarivaunun. Sitähän ei tarvi edes paljoa muutella. Mopediin virittelen oppi-isäni opeilla siivet ja hirvikiväärin, siinäpä vasta on oiva hornetti.

- Naapurin isännän ylennän kapteeniksi, sillä niin hyvin hän osaa välttää velanmaksua. Sen kolmen päivää armeijaa käyneen keesitukan laitan everstiksi, vaikka sodasta hän ei paljoa tiedäkään. Muukalaislegioonan käyneestä miehestä teen kenraalin. Lehmistä teen tykkimiehiä ja sonnit saavat olla jääkäreitä. Lampaat laitan eturintamalle, kun ne on niin typeriä.

- Vladivostok, täältä tullaan, lopetti sankarimme viimein yksinpuhelunsa ja säästi meidät muulta vuodatukselta.