Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2008 / 09


(1)Pääkirjoitus
(2)Vaalihuuma vauhtiin
(3)Pesäpallokauden voittoisa päätös
(4)Mikkelin päämajassa
(5)Halsualainen läpsykkä
(6)Alitien Vangit
(6) Alitien Vangit
Luettu 1037 kertaa



14. kesäkuuta - Tragedia, ja siili

Kaustisen poliisitalolla kävi aamulla samanlainen vilske kuin konsanaan paikassa jossa kiire vallitsee. Konstaapeli Virkkala oli määrätty tarkistamaan Halsualta tulleen vihjeen perusteella lähikunnan paloittelusurmaa. Tapahtumat olivat vähintäänkin outoja. Soittaja oli rauhallisella äänellä todennut viimein toteuttaneen haaveensa, hänen "ystävänsä" oli nyt 12 osassa eikä tässä henki juurikaan pihissyt. Ellei poliisit pitäisi kiirettä, Sahti-Kössiksi esiintynyt mies oli luvannut tehdä samanlaisen tempun toisellekin.

Virkkala ei ollut ensimmäistä kertaa murhamysteerin kimpussa. Vasta 42-vuotiaaksi konstaapeli oli nuoresta iästään huolimatta nähnyt maailmalla monenlaista. Kummallinen tunne kuitenkin vaivasi poliisimiestä juuri tämän tapauksen yhteydessä. Hän ei ollut varma kumpi kiusasi häntä enemmän, se että uhri oli paloiteltu, vai se että paloittelu sattui juuri Halsualla, hermostunut hän joka tapauksessa oli. Kun poliisiauto rullasi viimein Halsuan Ylä-Asteen ohi, Virkkala rauhoittui ja alkoi tyynesti miettiä mistä aloittaisi. Hän uskoi soittajan löytyvän helposti, Sahti oli perin harvinainen sukunimi, eikä Halsualla Kössi-nimisiä miehiä luulisi olevan kourallista enempää. Virkkala pysäytti Jokelan pihalla paikalliselta näyttäneen miehen ja kysyi tältä tietä Kössin talolle.

- Tuolla se on Kanervakodissa asunut jo vuosikaudet. Tuskinpa konstaapeli Kössistä paljon irti saa mutta käykää toki vilikasemassa. Siellä se ajelee kuntopyörällä ja leikkii nukkekodilla. Vähän kummallinen se kyllä kieltämättä on. Leikkelee saksilla nukkekodin asukkaita ja hihittelee issekseen. Sitäkään en tajua miksi se hamstraa sitä teräsvillaan huoneeseensa. Mutta aika harmiton ukko se erikoisuuksistaan huolimatta on.

Virkkala kirosi hiljaa mielessään. Hän ei kuitenkaan aikonut jättää asiaa tähän. Vähintäänkin kyseessä on väärä hälytys jos murha ei varsinaisesti pitäisikään paikkansa. Pakkohan asia on kuitenkin tarkistaa.

- Noh, tuota. Kiitos nyt vaan sinulle nahkahousumies. Otan yhteyttä jos jotain tulee.

- Ok, tehään niin, halsualaismies vastasi nahkahousu-kommentista yllättyneenä.

Lopulta Virkkala löysi Alitien varrelta oikean talon ja astui rauhalliselta vaikuttavaan asumukseen. Hoitaja tervehti poliisia arvokkaasti niiaten, tosin hieman hätääntynyt ilme kasvoillaan.

- Hyvää päivää herra. Luojan kiitos että tulitte näin nopeasti. On sattunut jotain kamalaa.

- Niin kuulin, ilmeisesti tälläistä on sattunut ennenkin täällä.

- Miten te voitte puhua tuollaisia konstaapeli. Tämähän on vallan tavatonta. On käynyt mitä olemme pitkään hoitajien kanssa pelänneet. Sahti-Kössi on riistänyt hengen nukkekodin Simolta ja tämän jälkeen listinyt itsensä. Tuolla se makaa tiedottomana ystäviensä kanssa.

- Miten te tuollaista olette osanneet pelätä? Näyttäkääpä se huone nyt heti minulle neiti...?

- Olen rouva, mutta konstaapeli voi kutsua minua neidiksi jos haluaa. Mikä teidän nimenne muuten on?

- Olen konstaapeli Virkkala, mutta voitte kutsua minua siiliksi jos haluatte.

- Niin olisin ehkä tehnyt pyytämättäkin, hoitaja naurahti vaikka tilanteen vakavuus ei olisi antanut aihetta ylimääräisiin hymyihin.

Lopulta tämä erikoinen sananvaihto saatiin joka tapauksessa päätökseen ja päästiin murhapaikalle. Sahti-Kössi oli todellakin tehnyt mitä puhelimessa lupasi. Nukkekodissa oli kuusi erikokoista nukkea, näistä ainakin yhdeltä oli leikelty ruumiinosia irti. Muut nukkekodin asukkaat vaikuttivat järkyttyneiltä, mutta Virkkala ei antanut tämän asian häiritä. Hiukan paloitellusta Simosta vasemmalle, tosin nukkekodin ulkopuolella, makasi toinen ruumis, joka mitä ilmeisimmin oli hälytyksen tehnyt Sahti-Kössi.

- Pirullinen tapaus kerta kaikkiaan, Virkkala manasi.

- On, on todellakin. Ei meillä tämmöistä ole koskaan ennen sattunut. Simo oli Kössille niin läheinen, ja Kössi itse tietysti meille. Kaksi ruumista samana päivänä on näin pienelle kylälle melkoinen sokki.

Samalla puhelin pärähti soimaan Kössin taskussa. Virkkala ei ehtinyt kieltämään koskemasta luuriin kun neiti hoitaja oli ehtinyt jo vastaamaan.

- Ei, ei pääse nyt eikä myöhemminkään. Kössi on kuollut. Häh? Puhus vähän kovempaa. No ei tarvi tulla, meillä on täällä ihan pätevänoloinen siili joka selvittää kyllä onko kyseessä itsemurha vai murha, neiti sanoi soittajalle.

- Perhojokilaaksosta soittivat. Toimittaja on Kössin vanhoja kavereita. Tai ei ole enää. Joka tapauksessa kun kerroin hengen lähdöstä niin tuo piru olisi halunnut mukaan selvittämään juttua. Tuntui vakuuttuneen ettei häntä tarvita, kun kehuin että täällä on jo poliisit hommissa.

- Aivan, hyvin toimittu neiti...?

- Aivan.

Kun Virkkala oli tehnyt murhapaikalla tutkintansa valmiiksi, asiat alkoivat rullata ennennäkemättömällä vauhdilla. Kössin poismeno aiheutti tukun asioita joita ei olisi ilman kuolemantapausta voinut ajatellakaan tapahtuvaksi. Eräs rouva joutui muuttamaan suunnitelmiaan, toisaalla eräs nelihenkinen perhe päätti jättää erään reissun tekemättä, samalla kun Ylikylässä pohdittiin yhtä sun toista vaikka ilman tätä ei niin olisi välttämättä käynyt.Poliiseille epäselvät kuolontapaukset tietävät aina suurta työvuorta. Periaatteessa tilanne oli tällä kertaa sama. Etenkin sen takia, ettei Virkkala pitänyt tapausta alkuunkaan selvänä. Oli monta seikkaa jotka viittasivat siihen suuntaan että Kössi ei välttämättä ollut tehnyt itsemurhaa laisinkaan... mutta toisaalta Virkkala ei pitänyt halsualaisista eikä häntä pahemmin kiinnostanut sekään kuka verityön oli tehnyt, ellei Kössi itse. Niinpä konstaapeli kuittasi asian ratkaistuksi, itsemurha mikä itsemurha. Sivumennen sanottuna tämä hätäinen arvio johti hänet tukalaan tilanteeseen oikeudenkäynnissä josta tulette vielä tuonnempana kuulemaan.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Ennen oikeudenkäyntiä on vielä puhuttava juhannuskokosta, painiharjoituksista, yhdestä tai mahdollisesti kahdesta kuolemasta, jotka joidenkin mielestä olivat murhia, sekä hopeasompahiihdoista. Teräsvillasta emme enää höpise sen enempää minkä tarkkaavaisimmat lukijat saattoivat jo aavistaakin.