Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2007 / 05


(1)Pääkirjoitus
(2)Muilutusperinne elinvoimaisena
(3)Patsaita siirrellessä
(4)Vuosikymmenten odotus päättyi
(5)Vappupiknik Halsualle ensi vuonna?
(6)Kalliokosken Sana säästynyt netti-iskuilta
(7)Turboministeriö tulee viimeinkin
(8)Kissajuttu ohi silmien
(8) Kissajuttu ohi silmien
Luettu 1158 kertaa
Jarno Hietalahti
Halsua

Viimeisimmän kuukauden aikana keskeiseksi huolenaiheeksi kunnassa on noussut kyläläisten lukutaidon puute. Suurin osa kansasta ilmeisesti osaa lukea vähintäänkin tavaten, mutta sisällön pelätään karkaavan aivojen ulottumattomiin.

Sisälukutaidon vajavaisuudesta kertoo se, että Kalliokosken Sanassa julkaistu kissajuttu näyttää menneen useammankin silmäparin ohi.

Joitakin aikoja sitten Lähdetien tuntumasta löydettiin pahoin rääkätty kissa kuolleena. Rääkkäykseen oli käytetty omatekoisia nuolia, jotka osuessaan repivät pahoin, mutta eivät lopeta eliön toimintaa saman tien. Nuolenpäitä on löydetty ympäri tienoita ja paikalliset asukkaat tietävät kertoa, että niillä on ammuttu ainakin puussa leikkinyttä kissaeläintä.

Toiminta kertoo monen halsualaisen luonnollisenkaltaisesta metsästysvietistä ja –innosta, mutta samalla myös kehnosta ymmärryksestä. Kuten Kalliokosken Sanassa on todettu, on kissalla ollut merkittävä rooli halsualaisen elämäntavan kehityksessä. Toisaalta on pohdittu, että ehkäpä metsämiehiä tahi –naisia leikkineet eivät enää halunneet kissan kehittävän halsualaisten elämäntapaa nykyisestä eteenpäin.

Perinnöllisyystieteteellisesti orientoituneiden psykologipsykiatrien mukaan nämä yksilöt kokevat jo olevansa ravintoketjun ja koko kehityksen huipulla. He eivät halua, että kalliisti lunastettu paikka karkaisi sivu suun jonkun kollin takia. Kyseessä on puolustusmekanismi, jonka osana toimii tavaamispainotteisen lukutavan korostaminen.