Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2006 / 03


(1)Pääkirjoitus
(2)Kohu Halsuan karaokemonarkiassa - kruunu vaihtaa päätä
(3)Halsua ajan tasalla bussilakossa
(4)Matinpäivä hyppyytti elokuvan ystäviä
(5)Metsästä elävä kansa – kuolee kituen
(6)Hiihtopäällikkö herätti pahennusta
(7)Meriläisen vähäjärvi sotaharjoitusten kohteena
(8)Kivoja hiljeni
(5) Metsästä elävä kansa – kuolee kituen
Luettu 812 kertaa
Olli Oosi
Halsua

Mikä on se tunne, jota pitäisi tuntea suhteessa kuusankoskelaisiin? Tarkoitan tällä laajemmin alueen ihmisiä, en tietenkään potkut saaneita työntekijöitä. Väistämättä empatia tulee mieleen. Samoin tunne siitä, että ”tietää miltä heistä tuntuu”. Yhden kylän elämä ja kuolema on helposti riippuvainen paperitehtaasta. Asutuksen, alueiden ja elämän syklissä ahdistus on kuitenkin aina ohimenevä ilmiö. Osa pitää tätä valitettavana ja taistelee elämän todellisuuksia vastaan.

Pohdin yhtenä päivänä, että olen kerran käynyt Halsualla meijerissä. Siinä valkoisessa sillan vieressä olevassa, ilmeisesti lahoavassa, talossa. Ainoa muistikuva siitä oli isot metalliset esineet ja todella ällöttävä maidon haju. Halsua on joutunut elämään tiettyjä menetyksen vaiheita, samoin kuin koko Pohjanmaa. Tällä hetkellä näyttäisi, että ikuisessa keskittymisen syklissä ollaan siirtymässä maaseutu – kaupunki –syklistä tiettyihin erikoistuviin valtioihin ja valtion sisäisiin laajoihin erikoistumisalueisiin. Eurooppa-keskittymä on väistämätön.

Mikäli tällainen megatason kehitysvisio hyväksytään, on perusteltua kysyä, missä on Suomen ja sitä kautta tarpeeksi pitkälle jatkettaessa, Halsuan, asema? Se ei eittämättä ole enää pelkästään se perinteinen, joka se on ollut. Liekö sitten kaivoskeskittymä, uuden rakennusalan osaamiskeskus vai kartalta kadonnut osa Kokkaustista. Eräs asia lienee kuitenkin selvä, Suomi ei välttämättä ole enää metsästä elävä maa tuolloin. Toisaalta painotus tietoteknologiaankaan ei vaikuta uskottavalta, koska se kehittyy myös muualla laajalla rintamalla. Kvanttimekaniikka tai mahdollisesti eksotiikkamatkailu lumen ja jään paratiisiin voisivat tulla kyseeseen. Paria sukupolvea kauemmaksi on hankala ennustaa, hyvä jos tietää minkä väriset sukat laittaa huomenna jalkaan.