Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2003 / 04


(1)Pääkirjoitus
(2)Väkivalta kuohuttaa
(3)Puoskarit peilisalissa
(4)Kosteat koettelemukset uhkaavat Halsuaa
(5)Halsualaiset maailmalla: Tero Ojala
(6)Evästeinen Sana lukijoille: Petkele
(3) Puoskarit peilisalissa
Luettu 868 kertaa
Jarno Hietalahti
Halsuan sivukylä Ylivieska

Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit teki kunniaa maaliskuun viimeisenä perjantaina Ylivieskan Vieska-hotellille. YUP esiintyi peilikattoisessa baarissa suorittaen erinomaisen konserton, josta nautti sekä yleisö että itse kommuuni.

-Hyvältä maistuu poppi! Tämä meni parhaan 15 prosentin joukkoon koko kiertueella. Erityisesti vuorovaikutus yleisön kanssa oli miellyttävää. Jos vertaa vaikka eiliseen Oulun keikkaan, niin tämä oli huomattavasti parempi, kertasi kitaristi Jussi Hyyrynen.

Juuri vuorovaikutus yleisön kanssa oli ilmeistä. Soittajista näki selvästi, että hekin nauttivat musisoinnista. Eritoten vanhemmat tuotteet, kuten Daavidin Fuzz sekä Toppatakkeja ja Toledon terästä, innoittivat muusikot parhaimpaansa. Yleisön joukossa oli huomattavan paljon naissukukunnan edustajia, mikä sai kitaristin hymyyn:

-Naisten runsas läsnäolo oli tietenkin mahtavaa. Tavallisesti keikoillamme yleisöstä noin 70 prosenttia on lukioikäisiä poikia. Tämäniltainen oli selkeästi suopeutta musiikille.

YUP:n 15-vuotinen ura on suorastaan kadehdittava. Kuulijakunta on lisääntynyt alituiseen, mutta omalaatuisuus on pysynyt yhtyeessä tiukasti. Puoskarit näyttää tekevän poikkeuksellista työtä. Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys?

-Me teimme tänään Vieskat, leiskautti Hyyrynen. Kanttoritaustalla varustettu kosketinsoittaja Petri Tiainen lisäsi:

-Yleisesti ottaen toveruus ja kaveruus. Keskeisintähän on tietenkin soittamisen ilo.

Kiertueen yhteydessä YUP on julkaissut omakustanteisen levyn, joka sisältää yhtyeen kolme ensimmäistä levytystä. Suuren kysynnän ja vähäisen saatavuuden vuoksi musisointiryhmä päätti tehdä kunniaa faneille.

-Ei tässä ole sen syvempää merkitystä. Tämä on lähinnä dokumentointi aikasemmasta. Nykyään on niin paljon piratismia, joten on hyvä olla olemassa vaihtoehto heille, jotka levyn todella haluavat ostaa. Tällä levyllä esiintyy kolme nuorta lukioikäistä poikaa, joten tietenkin musiikki on toisenlaista kuin nykyään, pohti Hyyrynen.

Rumpali Janne Mannonen soitti todellisessa hurmiossa. Tämä lienee Mannosjannen vakiotila, sillä hänen ympärilleen oli kerätty "Ei saa ruokkia!" -teksillä varustettu pleksiaitaus. Tätä Hyyrynen kommentoi:

-Janne on mahtava rumpali! Hän edustaa eräänlaista primitiivisyyttä. Ennen kaikkea into on Jannen vahvimpia valtteja. Tämän vuoksi tarvittiin myös häkki, johon Valtteri (Tynkkynen, basisti) keksi kyseisen vitsin. Ruokkiminen ei ole kuitenkaan muodostunut onglemaksi. Janne ei syö, hän vain juo!, lisäsi kitaristi nauraen.

YUP soitti lähes kahden tunnin edestä täydelle salille. Ensimmäinen encore Väärinkäsityksiä merellä oli Tiasen ja Laulaja Jarkko Martikaisen riemujuhlaa. Molemmat intoutuivat ilmiömäiseen esiintymiseen. Oman osansa huomiosta halusi myös varis, joka oli seisoskellut kiltisti koko setin ajan kaiutinkaapin yläpuolella.

-Tällä kertaa varis oli kaiken yllä (viittauksena aikaisemmalla levyllä ilmestyneeseen kappaleeseen Korppi kaiken yllä). Sehän hallitsi tilannetta jossain välissä täysin, muisteli Hyyrynen.

Varis kävi nokkimassa eturivin kannattajien päitä ja sai myös kulauksen olutta Tynkkyseltä. Kaiken lisäksi lintu osallistui basson, kitaran ja koskettimien soittoon.

Haastattelun aikana kävi ilmi, että Tiainen ja Hyyrynen ovat kumpainenkin kotoisin pienestä kylästä. Kalliokosken Sanan taustan kuultuaan molemmat alkoivat puolustaa kyläkauppojen olemassaoloa ja toivat esille halunsa säilyttää maaseudun asuttuna. Valtteri Tynkkynen lähetti lehtemme uskollisille lukijoille terveisiksi viisauden: "Älkää pihtailko!"

Ainoa herännyt kysymys kaksikymmentä kappaletta sisältäneessä keikassa oli, miten moinen voi enää parantua? Esiintyminen oli sopivan mittava ja vaihteleva, kerrassaan nautinnollinen. Puoskarit otti yleisönsä kaikkiaan hienoimmalla tavalla. Herra Martikaisen sanoin: "Kaiken saatuaan on sitä moni kysynyt: Voi hyvä Luoja mitä nyt?"