Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2003 / 12


(1)Pääkirjoitus
(2)Vapahdus ala-asteille
(3)Luonnonmuutokset kouluttajina
(4)Öinen Halsua
(5)Kotipesä konserttien pyörteissä
(6)Joulurauha laskeutumassa lähikyliin
(7)Joulunovelli: Ajanhenki
(4) Öinen Halsua
Luettu 993 kertaa
Jussi Kalliokoski
Halsua

Usein kuulee sanottavan, että ihminen on kauneimmillaan nukkuessaan. Sama pätee hyvin myös puhuttaessa yötä viettävästä Halsuasta. Kauneus ei tosin ole välttämättä seurausta samoista syistä. Jos ihminen on nukkuessaan aidompi, kun ei tiedostamattomassa tilassa voi teeskennellä, niin pieni kunta tuttuine ympäristöineen voi saada hämärän laskeuduttua
salaperäisen lisän tunnelmaansa. Erityisen hyvin muutoksen läpitunkevasta päivänvalkeudesta kietovaan hämärään voi aistia juuri Halsuan kaltaisessa pikkukunnassa. Kelmeät sähkölamput eivät myrkytä luonnollista yöllistä hohdetta, vaan vähäiset valot ovat ennemminkin vastapainona tähtien rauhalliselle loisteelle. Äänimaailmakin laskeutuu lepotilaan, eikä korviin kantaudu kuin kevyttä hurinaa muutamien rakennusten ilmastointilaitteista tai satunaisesti ohi kulkevista autoista. Toki hiljaisen hämärän voi aistia lähes kaikissa keskustaa ympäröivissä kylissä ja tulevaisuudessa yhä enemmässä määrin, sillä tupa toisen perään pimenee kylien autioituessa. Yhtä hiljainen ja valosaasteeton keskusta on sen sijaan harvinaisuus koko valtakunnantasolla.

Öinen halsua ei rauhallisuudestaan huolimatta ole täydessä unessa. Tietyissä laitoksissa vaaditaan valvontaa läpi yön. Raskas rahti jylisee keskustan ohi vuorokaudenajasta välittämättä. Useasti myös paikallinen nuoriso jatkaa aktiivieloansa päivän pimeämmälle puoliskolle saakka. Monasti yöt jatkuvat kuljeksimisena keskustan ympäristössä, sillä juuri
tuolloin syvän hämärän aikaan katulamppujen sammuttua Halsua näyttäytyy ehkäpä kauneimmillaan. Yksinkertaiset arkiset asiat saavat hämärässä mystillisen kuorrutuksen. Tavallinen rekka mittavine valaistuksineen voi olla hyvinkin jylhä näky piirtäessään syyssumuun valokeilaa ja halkoessaan hiljaisuutta jo kaukaa alkavana jylynä. Hämärä tasoittaa uuden ja vanhan rakennuskannan eroja. Räikeät muovimaalien sävyt häviävät näkyvistä, kun talot näkyvät vain tummina siluetteina. Kirkonmäkeä noustessa voi kokea Halsuaa suurin piirtein samanlaisena, kuin se on ollut jo sata vuotta.

Tarkemmin ajateltuna täydellinen pimeys on hyvin harvinaista luonnonympäristöissä. Ainakin jos pysyttelee maan pinnalla. Ympäristö vain näyttää pimeältä, jos sitä tarkastelee valon keskeltä. Suurta kaupunkia öiseen aikaan katsoessa tulee usein ahdistava vaikutelma epätoivoisesta taistelusta luonnollista hämärää vastaan. Sähköiset valonlähteet rajaavat ihmisten elinpiirin valaistuun alueeseen ja sen ulkopuolelle jäävä syrjäseutu on outoa ja pelottavaa. Kaupungeissa valaistus on silti rikollisuuden ja jatkuvan liikenteen vuoksi perusteltua. Halsualla ei jatkuvaa valaistusta tarvita, joten jokaisen kykenevän kannattaisi käydä joskus ihailemassa tätä pienen kunnan tarjoamaa hienoutta. On ymmärrettävää ettei monikaan opiskelu- tai työelämän rytmissä elävä voi nauttia yöllisestä tunnelmasta menettämättä uniaan. Ehkä silti joululomalla aikaa liikenisi, sillä jouluyönä sähkövalojen sammuttua hautausmaan kynttilämeri on todella vaikuttava näky.