Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2017 / 12


(1)Pääkirjoitus
(2)Muutoksen tuulet Sanassa
(3)Viimeinen laulu
(4)Maailmanlopun äärellä
(5)Helsingin kirjeenvaihtaja sairauslomalla
(6)Markkinointipäällikön muistelut
(7)Alitien Vankien lämmin ihmiskuva
(8)Runo uudelle vuodelle ja miksei sitä seuraavillekin
(9)Syväkurkku kurnuttaa viimeiseen Sanaan asti
(10)Ennennäkemätön vaurauden lähde löydetty lähikyliltä
(11)Ilmoitusluonteinen tiedote Tammikuun numerosta
(12)Kalliokosken Sanan laskuosasto
(13)Viimeinen Sana
(4) Maailmanlopun äärellä
Luettu 101 kertaa
Miehemme maailmalla
Maailman laita

Sanan toimitukselta on loppunut muste ja joulukuussa ilmestyvä Sana on historiansa viimeinen, tuleeko maailmanloppu? Joillekin tulee varmasti, kuinka nyt pysyä lähikylämme asioista tietoisena kun Sana ei enää julista totuutta ?

Useimmat meistä kuitenkin selviytyvät vaikka maailma on muuttunut Sanan olemassa olon aikana melkoisesti. Maamme poliittinen päätöksenteko oli hyvin punasävytteinen kun Sana julkaisi ensimmäisen numeronsa. Persian alueella jahdattiin kuumeisesti parrakasta miestä, joka lopulta löytyi ulkohuussin tyhjennyskuopan tapaisesta paikasta suljetun luukun takaa. Naapurimaan kruununpäät olivat maassamme valtiovierailulla keskisessä Suomessa. Sitkeät huhut kertovat edelleen, että paremmella onnella Sanan toimituksessa olisi tällä hetkellä prinssi, mikäli yöllinen kohtaaminen ei olisi päättynyt toisin, eikä käsiraudoissa putkaan.

Sanan perustamisen aikoihin Flash Mobin järjestäminen julkisella paikalla olisi johtanut vangitsimiseen, suurin osa ihmisistä jotka olivat kuulleet Steve Jobsista ajattelivat hänen olevan John Doen työllistynyt veli ja Käpylän raviradalla oli vielä melko loivat kaarteet ja kaakit sekä konit ajautuivat pitkin ympäristön metsiä.

Miehemme Maailmalla on heittänyt ajatuksia ja huomioitaan nimimerkin takaa anonyyminä joka on ollut lehtimaailmassa yleinen tapa jo vuosisatoja. Nyt tämä tapa on päivittäisen verkon selailun perusteella ainoa ja yleisin tapa. Nimimerkin suojasta voi heittää herjaa kenestä tahansa ja mistä aiheesta tahansa ilman sen suurempia seurauksia, tästä vastuuttomuudesta myös Miehemme Maailmalla on nauttinut. Onhan se tärkeää meille kaikille, että saamme päästää ilmoille jokaisen päähän juolahtaneen ajatuksen ja mielipiteen. Olettamus on kuitenkin tämän ajatuksen tai mielipiteen olevan järkevä ja muiden täytyy ehdottomasti saada kuulla se. Kriittinen ajattelu ja sensuuri, mitä se on? Pois se meistä!

Lopuksi vielä pari asiaa. Kuka on Miehemme Maailmalla? Miltä hän ja maailma näyttää seuraavan viidentoista vuoden jakson päästä? Miehemme Maailmalla on kaikki ja ei kukaan, samassa paketissa, yhdessä ja erikseen myytynä. Hän on kuin se yksi jouluvalo kuusessa joka aina osuu silmään hiukan muita kirkkaampana, mutta lähemmin tarkasteltuna on samanlainen kuin muutkin valot, hiukan jopa himmeämpi. Hän vain on, kuten muutkin, viidentoista vuodenkin päästä. No miltä se maailma sitten näyttää silloin ? Ei kai sitä kukaan osaa sanoa. Ehkä politiikkaan on palannut punainen lanka, politiikan tuulilla kun on tapana aina lopulta muuttua. Huoli lähikylien olemassa olosta on aiheellinen, onko niitä enää viidentoista vuoden päästä? On varmasti ja raportoitavaa on entistä enemmän sillä puheensorina kansalaisten kesken nousee kun Sanan aviisia ei enää ole olemassa kertomassa totutta. Tai ehkä on? Kuka sitä koskaan tietää.

Lopuksi vielä kiitos toimitukselle kyltymättömästä työstä lähikyliemme puolesta. Kiitos repotterinipalkasta, Sanan kestotilaus on tullut tarpeeseen. Kiitos lukijoille jotka ovat jaksaneet huudella asiattomasti ja asiallisesti.

Terve ja Hei!