Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2017 / 12


(1)Pääkirjoitus
(2)Muutoksen tuulet Sanassa
(3)Viimeinen laulu
(4)Maailmanlopun äärellä
(5)Helsingin kirjeenvaihtaja sairauslomalla
(6)Markkinointipäällikön muistelut
(7)Alitien Vankien lämmin ihmiskuva
(8)Runo uudelle vuodelle ja miksei sitä seuraavillekin
(9)Syväkurkku kurnuttaa viimeiseen Sanaan asti
(10)Ennennäkemätön vaurauden lähde löydetty lähikyliltä
(11)Ilmoitusluonteinen tiedote Tammikuun numerosta
(12)Kalliokosken Sanan laskuosasto
(13)Viimeinen Sana
(2) Muutoksen tuulet Sanassa
Luettu 215 kertaa
Jussi Kalliokoski
Tuulimittaamo

Kun sain Halsuan Kalliokosken lähikylällä 15 vuotta sitten joululahjaksi paketin ohuita ja kellertäviä A4-paperiarkkeja, en arvannut lahjan johtavan rupeamaan amatöörijournalistina ja toimituspäällikkönä. Ensimmäinen Kalliokosken Sana painettiin nimenomaan sanomalehtimäisen lahjaksi saamani paperin innoittamana.

Pitkän taipaleen on Kalliokosken Sana kulkenut ensimmäisten painosten kahinoista. Huomattavasti pitemmän ja yhtenäisemmän taipaleen, kuin oma katkonaiseksi jäänyt toimittajan urani. Lehti olisi suistunut tiedon valtatieltä todennäköisesti jo yli vuosikymmen sitten ilman Päätoimittaja Jarno Hietalahden tarmokasta panostusta lähikylien tietoväylän auki auraamisessa. Suuret kiitokset Jarnolle ja myös kaikille myöhemmin toimituskuntaan liittyneille Sanan sivuja sulostuttaneille journalisteille ja tarinaniskijöille.

Neljä ensimmäistä lehteä ilmeistyi alussa mainitsemalleni paperille muinaisen matriisikirjoittimen tulostamana. Kolmannen paperilehden viimeisellä sivulla oli Jarnon kirjoittama juttu, jonka enteellisen otsikon lainasin tähän kirjoitukseen. Tuolloin Kalliokosken Sana otti merkittävän askeleen siirtyen verkkoon. Samassa jutussa lupailtiin paperipainoksen jatkavan hiipumatta. Paperilehteä koskenut lupaus ei aivan pitänyt, mutta verkkolehti sen sijaan jatkoi ilmestymistään kunniakkaan pitkän ajan.

Kun Jarno kertoi aikeistaan pistää jo teini-ikään varttunut verkkolehti viimein pakettiin, oli ensi tuntemukseni haikeus. Oli kuitenkin helppo myöntää, että lopettamispäätös oli perusteltu. Etenkin, kun omat ponnistukset julkaisutoiminnan hyväksi olivat typistyneet viime aikoina parhaimmillaankin vain muutamaan juttuun vuodessa. Kalliokosken Sanan henki ja sen myötä tuntuma lähikylien elämänpiiriin on kuitenkin seurannut läpi kaikkien vuosien, vaikka asuinpaikka on vaihtunut Halsualta Lahden ja Turun kautta Tampereelle. Sanan henki jatkaa elämäänsä varmasti muodossa tai toisessa vastedeskin. Kuka tietää, jos joku päivä silokas paperinen lehtinen taas lennähtää lähikyläläisten ihmeteltäväksi jostain, sillä jonkin loppu on aina jonkin toisen alku ja alussa oli Kalliokosken Sana.