Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2015 / 03


(1)Pääkirjoitus
(2)Huipulla tuulee
(3)Halsuan tiestö rapautuu
(4)Maaliskuu päättyi rikkomusten merkeissä
(5)Kansalaisille luettiin lakia
(6)Yleisönosasto: Ehdotetaan uutta linja-autovuoroa
(6) Yleisönosasto: Ehdotetaan uutta linja-autovuoroa
Luettu 529 kertaa
Nimimerkki Huolestunut eurooppalainen
Halsua-Brysseli -vuoron pysäkki

Suomi liittyi Euroopan yhteisöön 1.1.1995. Jostakin syystä asiaa ei ole kovin isosti missään juhlittu. Vai onko juhlittu missään? Olen käynyt pari kertaa Euroopan pääkaupungissa Belgiassa, ensimmäisen kerran 90-luvun lopussa. Nyt maaliskuussa kolmannen kerran. Tässä ajassa on tapahtunut valtava muutos. Ihmisiä asuu kaduilla ja muutenkin keskustassa ei meinaa mahtua kävelemään.

Euroopan unionin jäsenmaksut kiertävät Brysselin kautta. Ne jaetaan uudelleen pääasiassa maataloustukina ja erilaisina kehittämistukina. Maataloustuet tulevat pinta-alojen ja eläinmäärän mukaisina. Sitten nuo kehittämistuet, niillä suojellaan ympäristöä, kehitetään elinkeinoelämää tärkeillä aloilla ja syrjäisillä alueilla. Suomi on syrjäinen alue suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Ja kaupunkien syrjäytyneille reunoillekin on omat tukiohjelmansa, joilla järjestetään erilaisia kursseja syrjäytyneille ihmisille.

Suomessa on päätetty pitää koko maa asuttuna. Sitä varten on tehty kehittämisohjelmia, joihin osa rahoituksesta tulee Brysselistä, osa kansallisista varoista ja yritystuissa suurin osa yrittäjiltä itseltään.

Nyt olen kuitenkin huolissani. Ovatko kylät pysyneet asuttuina? Kun katson Halsuan ja lähikylien kylänraitteja, niin hiljaiselta näyttää.

Brysselin keskustan kaduilla näyttää myös huolestuttavalta. Ne ovat aivan liian täynnä!

Vuonna 1995 sai rauhassa kävellä kaupoissa ja katsella näyteikkunoita. Nyt kadut ovat täynnä. Paljon on Euroopan ulkopuolelta tulleita. Moniavioisten uskontokuntien vaimoja kulkemassa kiharatukkaisine lapsineen ostoksilla. Osa on kärryissä ja osa juoksee vierellä. Iloinen puheensorina ympäröi tätä joukkoa.

Siinä perheeseen kuuluu useita vaimoja, heidän lapsiaan. Joskus suurperheen isäkin on lähtenyt mukaan paimentamaan pesueitaan.
Sitten ne kerjäläiset. Siinä ne kerjuukippoineen ovat, surkeilta näyttävät. Liekö totta, että työvuoron päätyttyä ne rikkoiset raajat otettaisiin kainaloon ja käveltäisiin komentopaikalle.

Euroopan pääkaupunki on siis nyt kahdenkymmenen vuoden ajan auttanut Halsuaa ja lähikyliä Leader- ja muiden projektien avulla pysymään asuttuna. Nyt pitäisi auttaa vuorostaan Brysseliä. Siellä ei enää tila riitä. Voitaisiin ottaa muutama perhe miehineen ja heidän vaimoineen kylälle. Samoin innovatiiviset kerjäläiset. Kyläkoulut olisivat täynnä jo yhdestä perheestä! Nyt vaan jakamaan bussilippuja Brysselin kaduille! Saadaan Suomi pidettyä asuttuna. Ja Euroopan pääkaupunki väljentyy. Win-win, siis kaikki hyötyvät -tilanne.

Jalkakäytäviä ja teiden pientareita pitäisi tietysti leventää, jotta kaikki pääsisivät kulkemaan. Tähän saataisiin melko varmasti kierrätettyä rahaa Brysselistä. Tarvittaisiin lisää opettajia, tulkkeja, lääkäreitä, hammaslääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja, vartijoita, asianajajia, tilatakseja ja etnisiä kauppoja - ja ennen kaikkea uusia rakennuksia ja sitä myöten rakennusmiehiä. Paljon tulisi työpaikkoja työttömyyden vaivaamille suomalaisille. Nyt vain toteuttamaan.

Ensiksi viikoittainen linja-autovuoro Halsua-Bryssel-Halsua. Paluukyydissä ruisleipää, riistaa ja luomumetsämarjoja koti-ikävän vaivaamille suomalaisille Brysseliin. Lähtisikö se lama näillä eväillä?