Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2004 / 11


(1)Pääkirjoitus
(2)Enttien viimeinen marssi
(3)Kurittomat rikolliset iskivät Halsualle
(4)Vaalit amerikan malliin
(5)Pinnallinen rappio söi teitä Ylikylässä
(6)Väki vaihtui valtuustossa
(7)Villipeto riehui Kalliokoskella
(2) Enttien viimeinen marssi
Luettu 919 kertaa
Olli Oosi
Helsinki

Kunnallisvaalit ovat menneet. Miltä näyttää halsualaisen silmin Helsingin kaupunginvaltuusto? Halsualla saa jo nuorena terveen vihreän hapatuksen poliittiseen egoonsa. Harvoin tämä hapatus poistuu iän myötä, vaan paremminkin muhii sisuksissa entistä mehukkaammaksi vihreäksi yllätykseksi, kuten ranskalaisissa homejuustoissa parhaillaan. Tai kotimaisessa Aurassa – pitäähän suomalaista suosia.

Helsingissä pahimman tappion kokivat vihreät värit – nuo värit, jotka ovat jokaisen halsualaisen sydämessä. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että Helsingissä nimen omaan vihreä puolue on vihreyden vahva edustaja, kun entisessä kotipitäjässäni moiset hompsot ammuttaisiin kettufarmilla. Onneksi tämän lehden toimituksen tietyt edustajat ovat vielä säästyneet tältä kohtalolta. Asiaan. Vihreät siis kokivat merkittävän vaalitappion Helsingissä. Keskustasta voi sanoa osittain samaa. Mistä tämä johtuu? Analyyttinen Sanan politiikan toimituksemme paljastaa, että kysymys on oikean väristen vihreiden ihmisten identifioitumisongelmista.

Valitettavasti Helsingin kirjeenvaihtaja joutuu toteamaan, että jätti äänestämättä kunnallisvalleissa. Osin laiskuuttaan, mutta ennen kaikkea oikeanlaisten vihreiden värien puuttumisesta vaaleissa. Jotenkin on sangen huolestuttavaa, että kaikkein vihreimpiä väittävät olevan ihmiset, jotka ovat koko ikänsä asuneet betoniviidakon harmaudessa. Johtuuko tästä se, että Helsingin kunnallisvaaleissa nähdään viimeinen marssi – viimeinen marssi vihreiden enttien.