Kalliokosken Sana Halsuan ja lähikylien asialla jo vuodesta 2002
 
Kalliokosken
Sana 2011 / 08


(1)Pääkirjoitus
(2)Kaikkien aikojen syyskuu
(3)Perinteitä kunnioittaen
(4)Julkiset käymälät halutaan takaisin
(3) Perinteitä kunnioittaen
Luettu 853 kertaa
Gonzo-journalisti kaka
Maailman ihan jokainen lähikylä

Missä on nykyään miehet tukinuitoista? Keittävätkö naiset pyykit pyykkipadoissa? Monessako maatalossa kaadetaan heinät viikatteella ja laitetaan seipäille? Veistetäänkö vielä jossain talon hirret kirveellä? Sehän on nykyään hyvin tiedossa, että perinteet ovat katoava kansanvara. Siinä missä ennen kätten taitoja isät opettivat pojilleen, äidit tyttärilleen, tai miksikö ei toisinpäinkin, on tämä nykypäivänä perin harvinaista. Varmaankin johtuu siitä että ei enää edes itse osata, niin hankala se on silloin opettaa.

Toki kun nyky-yhteiskuntamme on ajautunut siihen suuntaan, että käsillä ei enää kohta tarvitse osata tehdä muuta kuin nappia tai näppäimistöä painellen ohjata jotain kojetta tahi laitetta, joka tekee kaiken työn puolestamme, niin ei ole enää edes suurta hinkua liata käsiään johonkin oikein konkreettiseen työhön. Ja kun tehokkuusajattelu on viety äärimmilleen, pitäisi kaiken olla valmista jo mielummin eilen kuin vasta tunnin kuluttua.

Erittäin huolestuttavaa otsikointia on ollut myös se, että pontikan keitto on vähentynyt radikaalisti. Voidaanko tosiaankin tämä jo vuosisatoja, eli kymmeniä kestänyt kansanperinne heivata unholaan
teollisesti valmistettujen juomien tieltä? Mikäpä onkaan sen jännittävämpää, kun tiputella korpikuusen kyyneleitä hämyisessä metsikössä pieni pelko persauksissa, käräyttääkö kateellinen naapuri, ilmiantaako kylän raittiusintoilija kukkahattutäti vai löytääkö
vallesmanni juomatehtaan. Tietenkään myyntitarkoitukseen tätä jaloa juomaa ei saa tiputella, mutta omaan käyttöön, tai pieneen tarjoiluun voisi ihan hyvin keitellä.

Onneksi kansalaisopistot yrittävät pitää monenlaisia perinteitä yllä. Tässähän olisi yksi hyvä kurssi lisää, vaikkapa ihan virkavallan valvonnassa. Alkeiskurssilla voitaisiin harjoitella raaka-aineen eli rankin tekoa. Sitten tulisivat jatkokurssit, joissa tehtäisiin oikeanlaiset laitteet jolla raaka-aine voitaisiin jalostaa. Kolmannessa
osiossa voitaisiin sitten opetella itse keittovaihe ja viimeistely. Itse juoman nauttimiseen ei varmaankaan tarvisi enää erillistä kurssia järjestää, sillä sen jalon taidon varmaankin kansalaisemme jo osaavat ehkäpä liiankin hyvin.